Katso pelin esittely Youtubesta.
Mainion lautapelin "Ticket to Ride" suomenkielinen versio.
Kilpailuhenki saa ihmiset tekemään kummallisia asioita - kuten vaikka kiertämään Pohjois-Amerikan kaupunkeja junalla. Tällaisen tehtävän eteen pelaajat kuitenkin joutuvat Menolippu pelissä. Pelin on suunnitellut aikaisemminkin junapelejä tehnyt Alan R. Moon, mutta Menolippu muistuttaa ehkä kuitenkin enemmän Trans Americaa kuin Moonin pelejä.
Menolippu voitti vuoden 2004 Spiel des Jahres -palkinnon. Palkinto oli ensimmäinen Days of Wonderille ja jo toinen Alan Moonille (Elfenland voitti vuonna 1998).
Junayhteyksien halkoma Pohjois-Amerikan kartta on monelle tuttu näky. Menolipun iso kartta on tuttuudestaan huolimatta miellyttävä ja selkeä näky. Kartalla oleville yhteyksille pelataan muovisia junanvaunuja, jotka tuovat mieleen Union Pacificin (Alan R. Moonin toinen junapeli). Vaunujen kirkkaat värit erottuvat toisistaan selvästi, vaikkakin värisävyt ovat hieman epätavallisia.
Erittäin tärkeä osa peliä ovat kortit, joita on kahdenlaisia. Erivärisiä vaunukortteja käytetään yhteyksien rakentamiseen - värit vastaavat kartalla olevia värejä. Reitin pituus kertoo, montako samanväristä korttia sen rakentamiseen tarvitaan. Mitä pidempi reitti, sitä työläämpi se on kerätä, mutta toisaalta sitä enemmän kertyy pisteitä.
Pisteitä saa myös matkalipuista. Jokaisessa lipussa on mainittu kaksi kaupunkia ja pistearvo. Jos yhdistää kaupungit yhtenäisellä reitillä, saa pelin lopussa kortin pisteet. Lippuja saa pelin alussa muutaman ja niitä voi kerätä pelin aikana lisää - hommassa on vain yksi pikku juju: jos reittiä ei saakaan valmiiksi, menettää pisteitä sen, mitä onnistuessaan olisi saanut. Rannikolta toiselle ulottuva pitkä reitti on houkutteleva pistelähde, mutta myös suuri riski.
Pelaaja voi vuorollaan joko nostaa kortin tai rakentaa rataa. Menestys edellyttää oikeanlaista tasapainoa korttien keräämisen ja rakentamisen välille. Liian aikainen rakentaminen paljastaa suunnitelmat muille pelaajille, odottaminen taas kostautuu tärkeiden yhteyksien menettämisellä. Useimmat reitit voi kiertää pidemmällä reitillä, mutta kiertämiselläkin on rajansa. Aika voi loppua pahasti kesken.
Suunnitelmia rajoittaa myös pelimerkkien määrä. Jokaisella pelaajalla on 45 nappulaa ja peli päättyy, kun jonkun pelaajan nappulat loppuvat. Pelin päättymistä voi siis jouduttaa, jos omat tavoitteet ovat kunnossa ja muilla näyttää olevan vielä rakentaminen kesken. Tässäkin vaiheessa ajoitus on kaiken ydin. Onnellakin on pelissä merkityksensä, matkalippujen muodossa. Hyvällä tuurilla pakasta saa matkalippuja, joiden reitit on rakentanut jo kokonaan tai melkein valmiiksi. Huonolla tuurilla taas saa aivan väärällä suunnalla olevia reittejä. Onneksi pakasta saa nostaa kerralla useamman kortin, joista voi pitää osan tai kaikki.
Menolippua on kehuttu paljon, eikä suotta. Peli on hyvä perhepeli ja sopii myös kokeneempien pelaajien ajanvietteeksi. Peliä voi pelata enemmän tai vähemmän ilkeästi, mikä sitten onkin peliporukan mieleen. Kohtalaisen tuurielementin vuoksi huonompikin pelaaja saattaa joskus voittaa - se on erityisesti perheen parissa tai peleihin vähemmän fanaattisesti suhtautuvien kavereiden kanssa pelattaessa hyvä ominaisuus.
Pelaajamäärä: 2-5
Ikäsuositus: 8+
Peliaika: 45 min
Säännöt suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi.
Suunnittelija: Alan R. Moon
